Vadelmacurdpiiras

Mietin muutaman päivän tätä postausta, koska olin itse aika pettynyt lopputulokseen. Myös apulaisleipuri oli. Makuraati sen sijaan oli tyytyväinen ja tykkäsi kovastikin, omien sanojensa mukaan siis. Mutta mistä sitä tietää. Mulle ei kukaan aikuinen ole vielä sanonut, että joku olisi ollut kelvotonta, vaikka välillä sentään ihan tosi kelvotontakin olen saanut kasaan raavittua.

Ehkä pettymykseni liittyy siihen, että odotukset olivat liian kovat. Mielessäni pyörii aina vadelma-aikaan erään Tukholmalaisen kahvilan iki-ihana vadelmapiirakka ja jotain sen tapaista olin ilmeisesti nytkin suunnitellut syöväni.

Ehkäpä jollakulla on vinkata joku tosi hyvä vadelmaohje?


Vadelmacurdpiiras (ohje Kotiliesi)

Taikina:
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria
3 rkl kookoshiutaleita
150 g voita
2 rkl kylmää vettä

Vadelmacurd:
5 dl vadelmia
1 dl sokeria
3 kananmunaa
50 g voita
4 rkl kermaa

Sekoita kulhossa jauhot, sokeri ja kookoshiutaleet. Nypi joukkoon voi. Lisää kylmä vesi nopeasti sekoittaen. Kääri taikina kelmuun ja nosta viileään.

Perkaa vadelmat ja nosta sokerin ja kananmunien kanssa vesihaudekattilaan. Aseta astia lähes kiehuvan veden päälle. Sekoita aineksia koko ajan voimakkaasti vatkaten noin 10 minuuttia tai kunnes seos sakenee.

Sekoita joukkoon paloiteltu viileä voi ja kerma. Nosta seos jääkaappiin tunniksi. Pehmennä taikinaa leivinpöydällä ja kauli sitä hieman. Painele taikina halkaisijaltaan n. 24 cm piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä päälle vadelmaseos. Paista 175-asteisessa uunin alatasossa noin 30 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ritilän päällä. Koristele tuoreilla marjoilla.

Ja minä päätin tarjoilla kaverina kermavaahtoa.

Kommentit

  1. Tiedän tunteen. Kun lopputulos on jotain ihan muuta kuin odottaa. Tuli vain tuosta curdista mieleen. Viime syksynä kokeilin innoissani karviaiscurdia punaisista karviaisista. Oli se ihan kelvollista esim. kääretortun väliin, muttei missään mielessä pärjännyt ihanaiselle, aidolle lemon curdille. Purkkeja pyöri jääkaapissa aikansa, kunnes heitin ne roskiin.

    Alkukesästä olin ilmeisesti jo unohtanut karvaan pettymykseni, sillä tällä kertaa kokeilin raparperi-curdia. Taas sama homma. Lisäksi se oli juuri sellaista vihreän sävyä, josta tulee mieleen lapsen nenästä tuleva erite. Ei oikein innostanut paahtoleivän päällä. Pari viikkoa sitten heitin purkit roskiin.

    Toivottavasti nyt opin. Jos en, nipistä mua kovaa, kun alan höpöttää jostain "ihanasta, uudesta curd-kokeilusta"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raparpericurd kuulostaa kyllä ihan kivalta, ainakin näin ajatuksen tasolla, mutta en taida uskaltautua kokeilemaan... Sen verran on neniä täällä pyyhitty. Pysytään suosiolla lemoncurdissa ja tehdään vatuista ja muista marjoista jotain muuta.

      Poista

Lähetä kommentti