Pizza Bianca

Meillä on taas yhdet kemut takana: sunnuntaina vietettiin viiskymppisiä ja juhlittiin sekä miestä että nappuloita iloisen sukulaisjoukon kera. Kuvat kaipaavat kuitenkin vielä pientä järjestelyä ja välillä tekee mieli kirjoittaa muustakin kuin juhlista.

Tein pitkästä aikaa iltapalaksi pitsaa ja teinpä pitkästä aikaa myös valkoista pitsaa eli pizza biancaa. Homma juolahti mieleeni siinä kohtaa kun tomaattikastike loppui kesken kaiken. Lunttasin pika pikaa mallia Henri Aléninilta. Aineksista puuttui tietysti suuri osa, mutta iloisesti soveltaen levittelin löytämiäni täytteitä pohjalle. Juustojen alle päätyi myös purkki päiväysvanhaa smetanaa toisin kuin Alénin ohjeessa, jossa mentiin lähinnä juustolla.

Lopputulos oli todella kiva. Tein viime kesänäkin jotain valkoista pitsaa tai sen tapaista, mutta tästä tuli nyt oleellisesti parempaa. Pohja oli omasta päästä, tosin sekoitin siihen vähän ruisjauhoja. Aion sekoittaa jatkossakin. Tosi herkullista.

Pizza Bianca

Pohja (kaksi isohkoa, pyöreää pitsaa):
2 dl vettä
20 g hiivaa
1 rkl oliiviöljyä
1/2 tl suolaa
n. 4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruisjauhoja

Täyte (yhteen pitsaan):
1 prk smetanaa
2 dl raastettua parmesania
pala mozzarellaa
oliiveja
1 sipuli ohueksi viipaloituna
neitsytoliiviöljyä

Valmista taikina hyvissä ajoin jääkaappiin kohoamaan tai vaikka edellisenä iltana. Sekoita hiiva, öljy ja suola kylmän veden joukkoon, lisää jauhot. Vaivaa taikinaa huolella kunnes se irtoaa käsistä. Sinnikkyys palkitaan: huolellinen vaivaus synnyttää hyvän sitkon ja hyvä sitko mahdollistaa ohuen ja rapean pohjan. Anna taikinan kohota jääkapissa useita tunteja. Kauli ohueksi leivinpaperin päällä.

Levitä pohjalle smetana. Ripottele smetanan päälle juustot sekä sipuli- ja oliiviviipaleet. Lorauta lopuksi päälle laadukasta oliiviöljyä. Paista kuumassa (vähintään 275 astetta) uunissa 8-10 minuuttia.

(Henri olisi laittanut valmiin pitsan päälle myös sardellifileitä tai parman kinkkua sekä rucolaa. Varmaan minäkin, jos olisi ollut)