Tikkupulla

Bloggaaminen ja osin kokkaaminen muista harrastuksista puhumattakaan on jäänyt totaalisesti lomailun ja kesästä nauttimisen jalkoihin. Mitään suureellista ei ole touhuttu, mutta touhuttu on.

Suunnittelin kirjoittavani pitkän rutinan huonosta palvelusta (ja huonosta ruuasta) suomalaisten maanteiden varrella, mutta syke ja verenpaine ovat onneksi jo laskeneet. Aion kuitenkin palata aiheeseen jossain vaiheessa, mutta sitä ennen: voisitteko hyvät ystävät kertoa, missä mahdatte pitää ruoka- ja kahvitaukoja? Erityisesti tuo vitostien varsi kiinnostaa, mutta muutkin vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita. Oma suosikkini on Karoliinan Kahvimylly, tosin kovin usein en sinne pääse. Mökkimatkalle tulee hiukan liikaa pituutta, jos koukkaa Joutsan kautta. Ja Jyväskylään ei ole ihan äskettäin ollut asiaa.

Toinen uusi suosikki on Teahouse of Wehmais. Mökkimatkan taukopaikaksi ei ole siitäkään, koska ollaan jo aivan lähellä mökkimaisemia. Onneksi tauko mökkeilystäkin on välillä paikallaan, koska teehuone on aivan hurmaava. Eväät ovat todella herkullisia ja huolella valmistettuja, miljöö on upea ja palvelu ystävällistä. Hyvän mielen paikka, kerta kaikkiaan. Suosittelen lämpimästi.

Kauheasti emme raaskineet pitää taukoa mökkeilystä, tekemistä ja touhua riitti muutenkin. Mökkikokkailu on pääasiassa jotain todella yksinkertaista: pyttipannua, kalaa (sikäli mikäli joku saa kalaa), muurinpohjalettuja ja joskus jotain grillieväitä. Tällä kertaa paistettiin myös tikkupullaa. Takan lämmittäminen näillä keleillä pullakahveja varten kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta meillä on ulkotakka, joka ei onneksi lämmitä mökin sisätiloja lainkaan.

Tikkupullat syntyvät helposti tavallisesta pullataikinasta. Munan voi jättää pois ja neste voi olla myös vettä, lopputulos on joka tapauksessa herkullinen.

Kohonneesta taikinasta otetaan pallero, joka varovasti pyöritellään peukalon paksuiseksi pötköksi ja pötkö kierretään tikun ympärille. Sitten hommaa käänneellään varovasti hiilloksen lähellä kunnes pinta saa väriä joka puolelta. Kypsä pulla irtoaa tikusta helposti, tosin kannattaa olla varovainen sitä kokeillessa.

Paistamiseen tarvitaan pitkiä sormen paksuisia puutikkuja ja hyvä hiillos. Ja kärsivällisyyttä. Päältä palanut taikinapallo ei ole hyvää edes ulkoruokinnassa.

Minä lusikoin yleensä pullan täytteeksi vähän hilloa, mutta pullan dippailu sokeriin on myös aika mukavaa.