perjantai 29. marraskuuta 2013

Arvonta ja munatoti

Pelkäsin, että munatoti ei houkuttelisi tänne ketään lukijoita, joten ujutan arpaiset tähän munatotin kyytipojaksi. Munatoti herätti minussa pitkään epäilyjä, mutta tajusin lopulta tutkia asiaa tarkemmin. Se on kuitenkin aika suosittua tuolla meren takana, joten se ei voi olla kovin huonoa. Taikinasta tykkääville tiedoksi, että munatoti muistuttaa aavistuksen verran sokerikakkutaikinaa (tai sen erästä välivaihetta). Taikinasta ei tykkääviä voin lohduttaa sillä, että tämä ei ole mitenkään kovin taikinaista.

Munatotia voi juoda sekä kuumana että kylmänä, nyt tein sitä kuumana. Isommissa pikkujoulu-kemuissa saattaisin tarjota sitä kylmänä, koska talven juhlissa tuppaa tulemaan kuuma. Kuumia ruokia, kuumia levyjä ja uuni, paljon vaatteita ja silleen. 

Ohje on Pirkalta. Ohje kylmään munatotiin löytyy mm. Pastanjauhajilta. Siellä tosin on isohko annos, mutta jos vaikka on isot pippalot.



Munatoti

2 dl kuohukermaa
4 dl (täys)maitoa
4 kananmunankeltuaista
3/4 dl fariinisokeria
1/2 dl rommia tai konjakkia
muskottipähkinää

Vaahdota kerma. Kuumenna maito kiehuvaksi. Vatkaa kattilassa (tai vesihauteessa) keltuaiset ja sokeri vaahdoksi koko ajan seosta kuumentaen. Vatkaa joukkoon kuuma maito ja rommi. Mausta seos muskottipähkinällä. Kaada juoma laseihin ja nostele päälle kermavaahtoa. Koristele suklaarouheella.

Ja sitten arpajaisiin. Blogin äskettäisten kaksivuotissynttäreiden kunniaksi arvon lukijoiden kesken pienen jouluisen paketin, jossa on jouluisia koristeteippejä, sieviä pusseja vaikka joulumakeisia varten, korttipohjia ja joulukuusen koristeitta karkkikeppien muodossa. Niin ja pillejä. Niillä voi vaikka siemailla sitä munatotia sitten.

Arpajaiset alkavat nyt ja päättyvät jo 2.12. klo 21. Toivon nimittäin saavani nämä postiin mahdollisimman pian, jotta teipit ja korttipohjat ehtivät vielä tämän joulun askarteluihin. Jos ei joulukorttitalkoisiin niin ainakin pakettikorttien tekoon. Arvontaan voit osallistua jättämällä kommenttia tähän postaukseen. Anonyymit osallistujat, muistakaa jättää nimimerkki. Onnea arvontaan!

Ai niin. 1.12. avautuu lämmöllä tehty joulukalenteri eli joka aamu jouluun asti blogissani on jotain jouluista: kokkailua, leivontaa, ruokaideoita ja askarteluja.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Pecan Pie

Huomenna on Amerikassa suuri kalkkunapäivä eli Kiitospäivä. Minullakin oli viikonloppuna mielessä kokonaisen kalkkunan tunkeminen uuniin, mutta en muistanut ostaa kalkkunaa ennen kuin oli liian myöhäistä. Pakastekalkkunan sulatus vie pari kolme päivää ja noh, tuoretta en edes kuvitellut alkavani jahdata. Ehkä kokkaan kalkkunaa vaikka joulunpyhinä.

Nyt on sitten "tyytyminen" sielläpäin suosittuun Kiitospäivän jälkiruokaan eli pekaanipähkinä-piirakkaan. Ei hassumpaa. Pähkinäinen ja kinuskinen piirakka on todella ihanaa. Se sopii hyvin loppusyksyyn, talveen ja joulun herkutteluun. Varsinkin jos joulutortut alkavat tulla korvista jo ensimmäisenä adventtina.


Pekaanipähkinäpiirakka
(ohje: Kotiliesi)

3 dl vehnäjauhoja
100 g voita
1 rkl sitruunamehua
3 rkl jääkylmää vettä

täyte:
2 kpl pientä munaa tai 1 kpl iso muna
1 dl sokeria
1 dl siirappia
1 tl sitruunamehua
2 tl vaniljasokeria
50 g sulatettua voita

pinnalle:
n. 200 g pecanpähkinöitä

Mittaa pohjataikina-ainekset monitoimikoneeseen ja pyöräytä taikinapalloksi. Anna jäähtyä hetken aikaa jääkaapissa. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää muut täyteainekset. Painele taikina voidellun piirakkavuoan (26 tai 28 cm) pohjalle ja reunoille. Lusikoi täyte vuokiin ja korista pinta kokonaisilla pähkinöillä. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Jäähdytä hyvin ja tarjoa kermavaahdon tai jäätelön kanssa.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Kaura-rusinacookiet

Sokerinen meno jatkuu. Ihmettelin tosiaan pitkään, että miksi joku valitsee kaurahiutaleet ja rusinat jos vaihtoehtoina on suklaa, pekaanipähkinät tai M & M -karkit. Sitten jouduin jossain hämärissä olosuhteissa veivaamaan kasaan todella valtavan määrän  cookietaikinaa nimenomaan kaurahiutaleilla ja rusinoilla. Ja voi hitsi, kylläpä tulikin hyviä. Aivan todella hyviä. Ennen kaikkea maidon kanssa.

Tein kotonakin varmuuden vuoksi ihan reilun annoksen - and they're all mine. Isäntä ei nimittäin syö rusinoita. Höperö. Mutta en valita, keksit säilyvät näin edes hitusen pidempään.

Tykkään, että cookie on keskeltä hieman pehmeä ja sellainen sitkeä, chewy. Vaikuttaisi siltä, että tuolla tummalla sokerilla (muscovado tai fariini) olisi osuutta sitkeyteen. Ja tietysti sillä, että ei paista liikaa. Setti tämmöisiä ihania keksejä voisi olla muuten kiva lahja- tai tuliaisidea. Ne kannattaa pakata johonkin rasiaan tai pussiin sitkeyden säilyttämiseksi. Nämä ovat rusinoineen kivasti jouluisia.



Ohje on tietysti käännös, oma sellainen, ja siksi määrät ovat vähän hassuja. Alkuperäinen ohje löyty täältä. Joku joka on vähän vähemmän cookiemonster kuin minä, voi tehdä aluksi vaikka puolikkaan annoksen.


Kaura-rusinacookiet

4,75 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
2,4 dl pehmeää voita
2,4 dl sokeria
2,4 dl tummaa sokeria (muscovado tai fariini)
2 isoa kananmunaa
7 dl isoja kaurahiutaleita
3,5 dl rusinoita

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot, sooda, leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola keskenään. Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää kananmunat yksitellen välillä kunnolla sekoittaen. Lisää kaurahiutaleet ja rusinat. Kääntele taikina tasaiseksi. Muotoile taikinasta lihapullan kokoisia (ja näköisiä) palleroita ja laita ne pellille. Jätä reilusti tilaa keksien välille. Paista 175 asteessa noin 12-15 minuuttia. Keksit ovat valmiita kun ne ovat levinneet ja reunat ovat saaneet aavistuksen väriä.

Nämä maistuvat ehdottomasti parhaalta kylmän maidon kanssa. Suosittelen kahvin juomista erikseen.

maanantai 25. marraskuuta 2013

PB & J

Amerikkahenkinen marraskuu alkaa olla loppusuoralla ja olo on - sanoisinko - melko sokerinen. Öhöm. Toki iso osa amerikkalaisista syö hyvin terveellisesti ja hiilaritietoisesti, mutta nämä "perinteiset" setit ovat aika sokeri- ja vehnäpitoisia. Minä alan ehkä himmailla sokerin ja vehnän kanssa sitten joskus joulun jälkeen. Ehkä.

Vierastin aluksi maapähkinävoita melkoisesti, mutta pienen harjoittelun jälkeen homma alkoi sujua. Tämmöinen kerrosleipä on tosi tavallinen aamupala ja wikipedian mukaan keskivertoamerikkalainen syö 2500 Peanut butter and jelly -sandwichia ennen kuin valmistuu high schoolista (yleensä tuossa 17 ikävuoden tienoilla). Eli aika paljon. Vau. PB & J sandwich ei siis voi olla huonoa. 

Variaatioita on tietysti paljon. Banaania olen itse testannut ja se on kyllä hyvää.



Peanut butter and jelly sandwich

vaaleata, pehmeää vuokaleipää, esim. vehnäpaahtoleipä
pari rkl maapähkinävoita per leipä
pari rkl hilloa, esim. vadelmahilloa, per leipä

Paahda leivät halutessasi. Voitele leipä ensin maapähkinävoilla. Levitä maapähkinävoin päälle hilloa. Paina toinen leipäviipale kanneksi ja herkuttele.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Ham Mac'n Cheese

Amerikkalaisten makaronilaatikko eli mac'n cheese on sielläpäin kaikkien lapsiperheiden suosikkiruokaa. Meikäläisestä kestosuosikista se eroaa sillä, että siinä on paljon juustoa ja sitä harvoin tehdään from scratch. Mistään kovin monimutkaisesta ruuasta ei kuitenkaan ole kysymys. Päinvastoin. Eli juustoinen soosi ja keitetyt makaronit sekoitetaan toiseensa ja tuupataan hetkeksi uuniin. That's it.

Mac'n cheese sopii hyvin syksyyn ja talveen. Tähän voisi upottaa myös joulukinkun ja juustotarjottimen tähteet, sitten kun moiset ovat ajankohtaisia. Ei yhtään haittaa, että hävikkiviikko meni jo. Suosittelen voimakkaiden juustojen käyttämistä ja ihan reiluja rouhaisuja pippurimyllystä. Hommasta tulee muuten vähän turhan ympäripyöreää. Ohje on taas siitä samaisesta Maku-lehdestä, jonka olen selannut ja kokannut jo aivan hiirenkorville. Löytyy tietysti myös heidän verkkosivuilta.

Tuli tuosta kinkusta mieleen, että jouluun on enää kuukausi. Pitäisi vissiin alkaa miettiä jo jouluasioitakin?!



Ham Mac'n Cheese

5 dl makaronia
1 iso sipuli
200 g saunapalvikinkkua
50 g voita
1/2 dl vehnäjauhoja
6 dl kevytmaitoa
150 g cheddar- tai muuta juustoa raastettuna
1/2 dl tuoretta oreganoa
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

Pinnalle:
50 g parmesanjuustoa raastettuna
50 g cheddarjuustoa raastettuna

Keitä makaronit napakan kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Kuori ja hienonna sipuli. Leikkaa kinkku pieniksi kuutioiksi. Sulata voi paistokasarissa ja kuullota sipuli voissa. Sekoita joukkoon jauhot. Kiehauta. Sekoita joukkoon maito ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä sekoittaen pari minuuttia. Lisää kastikkeeseen kinkkukuutiot, juustoraaste ja mausteet. Kuumenna, kunnes juusto sulaa. Sekoita kastike valutetun pastan joukkoon. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle juustoraasteet. Paista makaronigratiinia 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Viimeistele kinkku-makaronigratiini ennen tarjoilua oreganolla. Tai lehtipersiljalla, jos olet vahingossa laittanut kaiken oreganon jo ruokaan.

*Mac & Cheese: Jätä ruoasta kinkku, sipuli ja oregano pois, ja valmista muuten ohjeen mukaan.

torstai 21. marraskuuta 2013

BLT

Ihmettelin joskus, että miksi ihmeessä joku valitsee sandwichin, jossa on välissä "vain" pekonia, lehtisalaattia ja tomaattia. Varsinkin, jos tarjolla on paahtopaistia, kylmäsavulohta, ham 'n cheese -juttuja tai melkeinpä mitä vaan muuta. Vähän kuin laittaisi kekseihin kaurahiutaleita ja rusinoita vaikkapa pekaanipähkinöiden ja valkosuklaan sijaan. Palaan kaura-rusinakekseihin myöhemmin, en ihmettele enää niitäkään.

Olosuhteiden pakottamana jouduin joskus valitsemaan BLT-sandwichin, mitään muuta ei tainnut ollut jäljellä. Mutta mutta, sepäs olikin herkullista. Yksinkertaista mutta todella maukasta. Jos ehtisin aamuisin värkätä lounaseväitä, BLT matkaisi mukaani luultavasti viikottain.



Bacon-lettuce-tomato sandwich

leipää (paahdettuna tai ilman)
majoneesia
pekonia
lehtisalaattia
tomaattia

Paahda leivät halutessasi. Anna jäähtyä. Laita pekoniviipaleet kylmälle pannulle. Paista kypsäksi ja kaada ylimääräinen rasva pois, anna jäähtyä. Voitele leivät majoneesilla. Kasaa joka toiselle leipäviipaleelle salaattia, pekonia ja muutamia ohueita tomaattiviipaleita. Painan toinen viipale leipää kanneksi.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Jambalaya

Jambalaya tulee Lousianasta ja siitä kuten monesta muustakin enemmän tai vähemmän perinteisestä amerikkalaisruuasta (tai suomalais- tai mistävaanruuasta) on olemassa monen monta versiota. Ruoka juontaa juurensa Ranskaan ja Espanjaan, ja muistuttaakin jossain määrin paellaa. 

Netistä löytyy satoja erilaisia jambalaya-ohjeita. Yhteistä niille kaikille on riisi, ronski mausteiden käyttö ja erilaisten raaka-aineiden mutkaton yhdistely. Minä lunttasin ohjetta vähän sieltä sun täältä, pääasiassa Pirkalta. Paitsi että huomaan taas kerran unohtaneeni oliivit.




Jambalaya



6 kypsiä broilerin koipia
1 pkt krakovan makkaraa
1-2 sipulia
2 paprikaa (punainen ja keltainen)
2-3 valkosipulin kynttä
2 rkl öljyä
2 dl pitkäjyväistä riisiä
1-2 tl currya
1/4 tl cayennepippuria
5 dl vettä
1 lihaliemikuutio
1 tlk maissintähkiä
1 ps (200 g) herneitä
200 g katkarapuja
1 prk simpukoita

Koristeluun: mustia kivettömiä oliiveja ja kevätsipulia

Leikkaa kuoritut sipulit ohuiksi lohkoiksi, paloittele paprika (ja hienonna valkosipulit). Kuullota ne paistokasarissa tai wokkipannussa öljyssä. Sekoita joukkoon curry, cayennenpippuri ja riisi. Anna riisin kuullottua läpikuultavaksi.

Kaada paistokasariin vesi. Lisää lihaliemikuutio. Hauduta kannen alla noin 15 minuuttia, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Valuta ja leikkaa maissintähkät neljään osaan. Sekoita maissipalat ja jäiset herneet riisin joukkoon. Hauduta edelleen noin 5 minuuttia. Lisää lopuksi jäiset katkaravut ja kuumenna seos.

Kuumenna toisessa pannussa tai uunissa 200 asteessa kypsät broilerinkoivet ja paloitellut krakovanmakkarat. Kumoa riisi-vihannesseos keoksi tarjoiluvadille. Asettele broilerinkoivet ja makkarapalat keon ympärille. Koristele mustilla oliiveilla ja basilikan lehdillä. Tarjoa ciabattan ja raikkaan, vihreän salaatin kanssa.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Pannupitsa

Pitsassa pitää minusta olla ohut pohja. Ohutohutohutohut. Mutta, suostun kyllä vähitellen suomaan pienen ymmäryksenpoikasen myös heille, jotka haluavat tämmöistä pulleampaa pitsaa. Varsinkin nyt kun tajusin tehdä pannupitsaa kunnon pannulla. 

Minulla on kaksi kokonaan valurautaista pannua, joten tein tällä ohjeella kaksi pannupitsaa ja kaksi tavallista, ohutta pitsaa. Taikinan voi tietysti kaulita uuninpannun kokoiseksi tai pitsat voi tehdä vaikka piirakkavuoassa. Korkeareunaisessa vuoassa, esim. irtopohjavuoassa, syntyy pitsaa Chicagon tyyliin.



Pannupitsa (4 annosta)

3,5 dl vettä
1 tl sokeria
3 rkl öljyä
1/2 tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa
n. 7,5 dl vehnäjauhoja

Tomaattikastike:
1 prk säilöttyjä tomaatteja, tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
1 pieni sipuli
3-4 valkosipulin kynttä
reilu loraus öljyä
suolaa
pippuria
yrttimausteita
1 rkl sokeria

Täytteeksi juustoa, kinkkua, ananasta ja homejuustoa, tai mitä nyt mieli tekee
Koristeeksi basilikaa

Lämmitä vesi noin 42 asteiseksi. Sekoita siihen sokeri, öljy ja suola. Sekoita kuivahiiva pieneen osaan jauhoista ja lisää seos veden joukkoon. Lisää loput jauhot ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Vaivaa taikinaa kunnes se irtoaa käsistä. Lisää tarvittaessa hieman jauhoja. Anna kohota peitettynä lämpimässä kaksinkertaiseksi.

Jaa taikina neljään osaan ja kauli tai taputtele palat sopivan kokoiseksi pannuun nähden. Sipaise pannulle öljyä ja nosta taikina pannuun. Anna kohota hetki. Levitä pohjan päälle tomaattikastiketta, juustoa, kinkkua, ananasta ja homejuustoa. Paista 225 asteisessa uunissa keskitasolla 20-25 minuuttia.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Bagelit

Kukahan mahtoi keksiä keittää rinkelin vedessä ennen sen paistamista? Todella nerokasta. Keittäminen tuo rinkelille kivan sitkeän pinnan ja jotenkin se myös tuo leipomukseen makua. Vanhan sanonnankin mukaan joka keitetyn paistaa se makean maistaa. Todellakin.

Erilaisia rinkeleitä on tehty pitkin ja poikin Eurooppaa ilmeisesti jo myöhäisellä keskiajalla. Juutalaiset maahanmuuttajat veivät rinkelinsä mukanaan Amerikkaan, jossa bagel on todella suosittu aamiais- tai lounasleipä yhä edelleen. Erilaisia makuja löytyy kymmeniä ellei satoja. 

Suomessakin on tehty vesirinkeleitä jo iät ja ajat. Suomalainen rinkeli on usein amerikan serkkuaan hieman solakampi ja pienempi, mutta muuten ohjeet muistuttavat melkoisesti toisiaan.

Rinkelin täyttämisen kanssa voi ja kannattaa olla luova: ruokaisassa rinkelissä on täytteenä kalaa tai lihaa, aamupalarinkelin paahtaisin ja väliin haluaisin juustoa ja hilloa.



Bagelit

7 dl vettä
2 rkl sokeria
2 tl suolaa
1 ps kuivahiivaa
17-18 dl vehnäjauhoja (olen lisännyt jauhomäärää jälkikäteen, taikinan pitää olla tiivistä ja napakkaa)

Pinnalle:
unikon tai sesamin siemeniä

Lisäksi:
Keittämiseen 3 l vettä, 1 rkl suolaa ja 3 rkl siirappia

Mittaa kulhoon reilusti kädenlämpöinen vesi (42 °C), sokeri ja suola. Sekoita kuivahiiva pariin desiin jauhoja ja sekoita nesteen joukkoon. Lisää jauhoja vähitellen, sekoita ja alusta sitten kädellä, kunnes saat tiiviin ja kimmoisan taikinan. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Taikina saa olla, sen suorastaan pitää olla, aika napakkaa ja tiivistä. Kohota taikinaa kulhossa liinan alla lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. 

Vaivaa kohonneesta taikinasta ilmakuplat pois. Leivo taikina jauhotetulla pöydällä pitkäksi tangoksi. Jaa tanko 16-20 palaksi. Pyöritä palat pyöreiksi pulliksi ja kohota liinan alla noin 15 minuuttia. Kuumenna isossa kattilassa vesi kiehuvaksi. Lisää siirappi veteen. Paina pullan keskelle reikä peukaloilla ja venytä rinkeliksi. Pudota 3–4 rinkeliä kerrallaan veteen ja keitä pari minuuttia. Nosta rinkelit reikäkauhalla pellille leivinpaperin päälle, ripottele päälle siemeniä ja paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, kunnes bagelit ovat kauniin ruskeita.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Mississippi Mud Pie

Amerikkalaiset osaavat makeat leivonnaiset, erityisesti erilaiset piirakat. Tyypillistä on ohut ja rapea pohja, mehevä täyte ja usein vielä joku kaunis ja herkullinen päällys. Kestosuosikkini on sitruuna-marenkipiiras, muita ihania herkkuja ovat pekaanipähkinäpiiras, banana cream pie, Key lime pie... you name it. 


Isänpäivän, synttäreideni ja melko syksyisen sään kunniaksi halusin kokeilla mutapiirasta. Ja vaikka en olekaan ihan fanaattinen suklaan ystävä, tämä kyllä oli enemmän kuin mieleistä. Ohje on peräisin hirmu hienosta leivontablogista eli täältä. Huomaan nyt, että kermavaahtokerrokseni oli hieman ohut. Käytin nimittäin vain puolet ohjeen määrästä, koska kaapissa ei ollut enempää. Ihan syötävää tämä oli onneksi näinkin:o) Joissain ohjeissa näin vielä jonkunlaisen suklaavanukkaan tuossa kermavaahdon alla, mutta en varsinaisesti osannut kaivata sitä.



Mississippi Mud Pie

Pohja:
225 g (n. 3,5 dl)vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
150 g kylmää voita
2 rkl sokeria
2 rkl kylmää vettä
paistamiseen n. 1 kg kuivattuja herneitä

Täyte:
175 g voita
350 g (n. 4 dl) (tummaa raaka-)sokeria
4 munaa
4 rkl kaakaojauhetta
150 g tummaa suklaata
2 dl kevytkermaa

Päälle:
4 dl kuohukermaa
kaakaojauhetta/suklaahippuja

Valmista ensin pohja siivilöimällä jauhot ja kaakaojauhe kulhoon. Nypi joukkoon kylmä voi kunnes seos on murumaista. Sekoita joukkoon sokeri ja kylmä vesi, sekoita nopeasti pehmeäksi taikinaksi. Kääri tuorekelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään noin vartiksi.

Lämmitä uuni 190 asteeseen. Kauli taikina jauhotetulla alustalla halkaisijaltaan pari senttiä vuokaa suuremmaksi ympyräksi. Nosta taikina vuokaan (käytin halkaisijaltaan 28 cm vuokaa) kaulimen avulla. Peitä leivinpaperilla ja kaada päälle herneet painoksi. Tai tue reunat foliolla. Paista uunissa 15 minuutin ajan, ota leivinpaperi ja herneet pois ja paista vielä noin kymmenen minuuttia.

Valmista pohjan paistuessa täyte sulattamalla ensin suklaa joko vesihauteessa tai mikrossa pienellä teholla. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri kulhossa, vatkaa joukkoon munat yksi kerrallaan ja lisää sitten myös kaakojauhe. Vatkaa sulanut ja hieman jäähtynyt suklaa kevytkerman kanssa seoksen joukkoon.
Kun olet paistanut pohjan, vähennä lämpötilaa 160 asteeseen. Kaada täyte pohjan päälle ja paista n. 45-60 minuutin ajan tai kunnes täyte kiinteytyy. Anna piirakan jäähtyä ja laita jääkaappiin. Vaahdota kerma ennen tarjoilua ja pursota tai levitä sen kakun päälle, koristele suklaalla.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Lemon Ricotta Pancakes

Isänpäivä on hyvä päivä tavallista paremmalle aamiaiselle. Halusin tehdä pitkästä aikaa amerikkalaisia pannukakkuja eikä isänpäivän pääsuunnittelijoilla ollut mitään ehdotustani vastaan. Sain ohjeeksi nousta ylös tosi aikaisin, jotta ehtisin saada kaiken valmiiksi ennen onnittelulauluja isälle. Ensimmäinen laulaja oli menossa herättämään isää klo 6.15, mutta ehdin onneksi väliin. Isä sai nukkua vielä vähän lisää ja minä sain hieman peliaikaa keittiöpuuhiin.

Tein nämä sitruunaiset pannarit Maku-lehden ohjeella. Pikkusen haastetta tuotti lämpötilan säätäminen: käytin valurautaisia blinipannuja ja ne kuumuivat todella kuumiksi. Pannarit meinasivat palaa toiselta puolelta kokonaan ennen kuin olivat hyytyneet riittävästi kääntämistä varten. Levy oli lopulta kolmosella (asteikko 1-10) ja sitten homma alkoi sujua ilman käryä. Lopputulos oli erinomainen, ja sitruuna taittoi kivasti muuten aika muhkean täyteläistä elämystä.

Ihanaa isänpäivää kaikille isille!



Lemon Ricotta Pancakes
10 annosta

3 munaa
1 dl sokeria
2,5 dl maitoa
3 1/3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 (luomu)sitruunan kuori hienoksi raastettuna
1 rkl vaniljasokeria
250 g ricotta-tuorejuustoa

Paistamiseen
voita

Tarjoiluun
vaahterasiirapia
marjoja

Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset kuivassa ja puhtaassa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähitellen ja vatkaa kunnes vaahto on kiiltävää. Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Yhdistä voisulaan maito, keskenään sekoitetut vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola sekä keltuaiset, sitruunankuoret ja vaniljasokeri. Sekoita tasaiseksi.

Kääntele taikinaan valkuais-sokerivaahto ja ricotta-juusto. Ricotta saa jäädä hieman kokkareiseksi. Paista pannareita voissa pannulla keskilämmöllä (tai vähän alemmalla), kunnes ne saavat kauniin väriin ja vaikuttavat kypsiltä, noin 2 minuuttia / puoli. Pidä lämpiminä folion alla. Tarjoa hedelmien tai marjojen ja vaahterasiirapin kanssa.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Sloppy Joe

Burgereiden grillaaminen ja syönti ajoittuu meillä pääasiassa kesäkaudelle, mutta tämä mausteinen ja täyteläinen burgerin pikkuserkku sopi kuin nenä päähän tähän marraskuun pimeään ja sateiseen iltaan. Ihmettelen, että sloppy joe ei ole sen tunnetumpi täällä, tai en ainakaan ole juuri törmännyt siihen lehdissä, blogeissa tai ravintoloissa. Voi tietysti johtua siitä, että syöminen on aavistuksen sottaista. Eli mitään kauhean fiiniä juhlaruokaa tämmöinen ei ole. Mutta ah niin hyvää.


Soosin ohjeesta on varmaan niin monta versiota kuin on tekijöitä. Runsas tomaatin ja ketsupin käyttö sekä koko joukko kasviksia (sipulia, valkosipulia, chiliä, varsiselleriä, vihreää paprikaa) taitaa kuitenkin ainakin jossain määrin olla tyypillistä. Jamie Oliver lisää kastikkeeseen ruskeaa sokeria, ja minä tietysti sitten myös. Muuten kopioin pastanjauhajien ohjetta. Luotettavaa väkeä ovat, tästä tuli aivan ihanaa.

Kastiketta syntyy tällä ohjeelle tosi reilusti. Loput voi käyttää vaikka uuteen kierrokseen tai shepherd's piehen eli paimenen piiraasen hävikkiviikon teeman mukaisesti. Tai, sloppy joen kastike syntyy kätevästi tähteeksi jääneestä pastakastikkeesta tai muusta jauhelikastikkeesta. Kasviksia voi vähän lisätä ja pyöräyttää pannulla ennen kastikkeeseen lisäämistä. 













Sloppy Joe

2 rkl oliiviöljyä
2 sipulia, hienonnettuna
4 sellerinvartta, kuutioituna
1 chilipalko, viipaloituna
1 vihreä paprika, viipaloituna
6 valkosipulinkynttä, murskattuna
vajaa kilo jauhelihaa
suolaa, pippuria
2,4 dl tomaattimurskaa
3 rkl tomaattipyrettä
1,2 dl ketsuppia
1 tl Tabascoa
2 tl Worcestershire-kastiketta
(1 rkl tummaa sokeria)

6 paahdettua (hampurilais)sämpylää

Kuumenna öljy suurella paistinpannulla. Lisää pannulle hienonnettu sipuli, selleri, chili ja vihreä paprika. Kääntele keskilämmöllä niin pitkään, että kasvikset pehmenevät. Lisää valkosipuli ja kääntele vielä 3-4 minuutin ajan. Lisää lämpöä ja lisää jauheliha pannulle. Anna sen ruskistua samalla hämmennellen. Mausta suolalla ja pippurilla. Vähennä lämpöä ja lisää pannulle tomaattimurska, -pyre, ketsuppi, Tabasco, sokeri sekä Worcestershire. Keitä välillä sekoitellen niin pitkään, että enimmät nesteet ovat haihtuneet (mielellään vähintään puolisen tuntia). Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoa sämpylän välissä.

Lisukkeeksi sopii hyvin esim. coleslaw ja tomaatti-sipulisalaatti. Ja juomaksi lasi kylmää olutta.

Kirjaanpa tähän nyt vaihteeksi myös hampurilassämpylöiden ohjeen. Parhaat sämpylät tulevat  pehmeästä mutta hyvin vaivatusta taikinasta. Jauhoja voi vähän varioida, käytin nyt 3 dl spelttijauhoja ja loput tavallisia vehnäjauhoja.

Hampurilaissämpylät

5 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl sokeria
2 rkl öljyä
n. 12-14 dl vehnäjauhoja

Voiteluun: maitoa
Pinnalle: sesaminsiemeniä

Lämmitä vesi n. 42 asteiseksi. Lisää suola, sokeri, öljy ja jauhoihin sekoitettu kuivahiiva. Vaivaa taikinaa huolella kunnes se irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Taikina saa jäädä pehmeäksi. Anna taikinan kohota kaikessa rauhassa vaikka muutaman tunninkin. Pehmeästä, hyvin kohonneesta taikinasta tulee kuohkeimmat sämpylät. Leivo kohonnut taikina sämpylöiksi. Taputtele pullia vähän matalammiksi ja anna jälleen kohota. Paista 225 asteisessa uunissa n. 12 minuuttia.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Chicken Pot Pie

Broileripiiras on ehkä vähän hassu nimitys tälle viritykselle mutta kyllähän tässä on kaikki piiraan elementit: maukas ja rapea "pohja" sekä mehevä täyte. Tosi maukasta ja täyteläistä.

Hävikkiviikon kunniaksi ruuan voi kasata tähteistä: vuoan pohjalle voi hyvin piilottaa vaikka riisin tai perunan tähteet, samoin muhennokseen voi käyttää yli jääneitä broilerin paloja ja kasviksia tai esim. porkkanaraastetta. Kannen voi tehdä itse tai sitten pakastimen viimeisessä nurkassa majailevista voitaikinalevyistä.

Chicken pot pien voi tehdä yhteen isoon vuokaan tai useampaan pieneen annosvuokaan. Lisäksi jonkun verran variaatioita löytyy sen suhteen josko myös vuoan pohja vuorataan taikinalla. Täytettäkin voi tietysti varioida melkoisesti: minun teki heti mieli lisätä siihen sieniä.

Käytin jälleen Maku-lehden ohjetta. Tarkkoja vaihekuvia haluavat voivat kurkata vaikka tänne. Siellä on mainiot vinkit varsinkin tuon kannen käsittelyä ajatellen.



Chicken Pot Pie
(Broileripiiras)
6-8 annosta

Taikina:
2,5 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
100 g voita
1 rkl kylmää vettä

Täyte:
1 sipuli
2 porkkanaa
2 lehtisellerin vartta
400 g kypsää broilerin lihaa
2 rkl voita
1 dl vehnäjauhoja
2 dl kanalientä
2 dl maitoa
1 dl herneitä
1 dl maissinjyviä (pakaste)
1 tl suolaa
tuoretta persiljaa silputtuna (tai 1 tl kuivattua)
ripaus mustapippuria

Voiteluun:
1 muna

Sekoita jauhot ja suola kulhossa. Lisää voi ja nypi jauhojen kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi pikkuhiljaa taikinaa kädellä sekoittaen, kunnes saat kiinteän taikinan. Kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin jähmettymään täytteen valmistamisen ajaksi. 

Kuori ja silppua sipuli. Kuori porkkana ja kuutioi se. Huuhdo sellerinvarret ja viipaloi. Kuutioi broileri. Kuullota sipuli, porkkana ja selleri pannulla voissa. Lisää jauhot ja sekoittele kasviksiin. Lisää kanaliemi ja maito pannulle koko ajan sekoitellen. Kiehauta kastike ja keitä noin 5 minuuttia. Lisää kastikkeeseen broileri, herneet, maissi ja mausteet. Kaada kastike pyöreään piirasvuokaan (Ø 22 cm). Voit valmistaa piiraan myös pienissä annosvuoissa.

Kauli taikina piirasvuokaa hieman suuremmaksi pyöreäksi levyksi. Nosta kansi piiraan päälle ja vuoan reunoille. Painele reunat haarukalla. Voitele broileripiiras munalla. Paista broileripiirasta 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Bahama Mama Banana Rum Cake

Olisiko tämäkin sellainen rakas lapsi, jolla on monta nimeä? Vähän toisella tavalla tosin kuin yleensä. Nimestä jäi onneksi joitakin osia mieleeni ja google tiesi loput. Nyt hypätään Uuden Englannin makumaailmasta ja maisemista pitkä loikka etelään Karibialle asti.

Sain maistaa tätä ihanan täyteläistä kakkua naapurissa ja jäin heti koukkuun. Kakku on monella tavalla juuri nyt ajankohtainen. Ensinnäkin voisin hyvin kuvitella tekeväni (ja tietty saavani kanssa) joulutervehdykseksi tällaisen: se on riittävän mausteinen ja jouluinen olematta mikään perinteinen joululeivonnainen. Se säilyy hyvin, sen voi tarvittaessa pakastaa ja sitten sen voi ottaa esille kun talvi on kylmimmillään. Ja kyllähän tätä voi tehdä ihan itsellekin loppusyksyn, joulunajan ja talven herkuksi.

Toiseksi, nyt marraskuun alussa vietetään Kuluttajaliiton järjestämää valtakunnallista hävikkiviikkoa. Sen tavoitteena on vähentää roskiin päätyvää ruokaa, ja mikä olisikaan ihanampi tapa käyttää ylikypsät banaanit ja kaapin perukoilla lojuvat rommin jämät kuin täyteläinen ja mehukas kakku?

Hävikkiviikko nostaa esille tärkeän asian: suomalaiset tärväävät roskiin 23 kiloa ruokaa henkeä kohti vuodessa. Se tekee vähän vajaan kaksi kiloa kuussa per naama/suu. Haaskuu kuormittaa ympäristöä ja kukkaroa: nelihenkinen perhe tuppaa tavallaan roskiin viisisataa euroa vuodessa. Siis viisisataa euroa!! Ja ympäristövaikutus siihen päälle. Voi murhe.

Tämä banaanikakku ei taida olla ratkaisu hävikkiongelmaan kovin usein, mutta kyllä sitä kannattaa kokeilla. Lisää vinkkejä ruokahävikin vähentämiseen löytyy muun muassa täällä. Saatanpa minäkin kirjata aiheesta vielä pari ajatusta tässä viikon mittaan.

Kakkuohjetta lunttasin vähän sieltä sun täältä, pääasiassa täältä. Pikkusen sovelsin noita amerikkalaisten mittoja oman mieleni mukaiseksi.



Bahama Mama Banana Rum Cake 


3,5 dl pekaanipähkinöitä
350 g voita
4,5 dl sokeria
2,5 dl tummaa sokeria, esim. fariinisokeria
5 kananmunaa
3 ylikypsää banaania
2 tl vaniljasokeria
3 rkl tummaa rommia
reilu 7 dl vehnäjauhoja (7,1 dl :o) )
1 tl ruokasoodaa
2 tl leivinjauhetta
1 mm suolaa
3/4 dl kermaviiliä

Kostutusliemi:
100 g voita
0,5 dl vettä
reilu 1 dl sokeria
reilu 1 dl tummaa rommia

Rouhi pähkinöitä veitsellä ja paahda rouhetta varovasti muutama minuutti kuumalla pannulla. Voitele iso kakkuvuoka (2,2 l) tai kaksi pientä. Ripottele pähkinät vuoan pohjalle. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää huoneenlämpöiset munat yksitellen, välillä seosta huolellisesti vatkaten. 

Soseuta banaanit haarukalla ja lisää joukkoon. Lisää myös vaniljasokeri ja rommi. Sekoita jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola keskenään ja lisää varovasti käännellen vaahdon joukkoon. Lisää myös kermaviili ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada (tai lusikoi) taikina vuokaan ja tasoita pinta varovasti. Paista 200 asteen alaosassa 60-80 minuuttia. Tämä epämääräinen aika siksi, että isossa vuoassa tarvitaan tuo 80 minuuttia ja pienessäkin vähintään tuo 60 minuuttia. Kannattaa kokeilla kypsyyttä tikulla. Kun siihen ei tartu taikinaa, kakku on kypsä.

Valmista kakun paistuessa kostutusliemi. Sulata voi ja sokeri kattilassa. Lisää vesi. Anna kiehua kymmenisen minuuttia ja lisää rommi. Kuumenna varovasti. Anna kiehua vain jos haluat, että alkoholi haihtuu.

Anna valmiin kakun jäähtyä hetki (10-15 minuuttia). Töki siihen sitten pieniä reikiä vaikka cocktailtikulla. Lusikoi noin puolet rommiliemestä kakun päälle. Kumoa sen jälkeen kakku varovasti vadille ja töki siihen taas vähän reikiä. Lusikoi loppu liemestä kakulle ja anna sen vetäytyä ja jäähtyä rauhassa ennen tarjoilua. Kakku on parhaimmillaan vasta päivän tai kaksi tekeydyttyään.




sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Clam Chowder

Olin ajatellut yhdeksi tämän viikonlopun ruuista kurpitsakeittoa, mutta kaivertamani kurpitsa oli jotenkin ilmeisesti laihanpuoleinen. Tai sitten minä en vaan osannut. Lyhdystä tuli sentään ihan hieno, onneksi, muuten olisi harmittanut vielä enemmän. 

Keiton osalta otin käyttöön suunnitelman b eli clam chowderin, kermaisen simpukkakeiton. Nyt ei harmita enää yhtään. Keitosta tuli todella hyvää: täyteläistä ja ruokaisaa ja vähän erilaista kuin ne keitot, joita yleensä keittelen. Oliko tämä sitten kovin oikeaoppista New England -mallia? Tuskin, mutta edes jotain sinne päin. Manhattan-malliakaan tämä ei ollut, koska en käyttänyt tässä tomaattia. Tomaattinen ja valkosipulinen simpukkakeitto olisi muuten varmasti todella ihanaa.

Joka tapauksessa keitto oli oikein makoisa kokemus, tätä tehdään meillä varmuudella toistekin. Sopii hyvin koko perheen arkiruuaksi mutta hyvin myös tarjottavaksi vaikka lounasvieraille. 

Tiedoksi kaikille, jotka vierastavat varsiselleriä: se on sopivissa määrin käytettynä oikein hyvää! Perunat olisi ehkä pitänyt paloitella pienemmäksi. Jotenkin vaan tykkään monissa ruuissa aika reiluista paloista ja yritin sitä tähänkin.



Clam chowder eli kermainen simpukkakeitto, 4 annosta
(ohje Maku)

4 perunaa
2 lehtisellerin vartta
1 sipuli
100 g pekonia
2 rkl vehnäjauhoja
6-7 dl vettä
1 kanaliemikuutio
2 laakerinlehteä
1 tl tuoretta timjamia
1 prk savustettuja simpukoita vedessä (200/370g, esim. Stockalta)
TAI
2 prk (120 g/200g) simpukoita
2 dl kuohukermaa
5 tippaa tabascoa
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

Kuori ja kuutioi perunat. Huuhdo ja viipaloi sellerit. Kuori ja hienonna sipuli. Kuutioi pekoni. Kuumenna pekonia kattilan pohjalla ja paahda se rapeaksi. Lisää sipulit, sellerit ja tarvittaessa tilkka öljyä. Kuullota kasvikset, ripottele päälle jauhot ja sekoita. Lisää vesi, kanaliemikuutio, perunat, laakerinlehdet ja timjami. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla 12-15 minuuttia, kunnes perunat ovat pehmeitä ja osaltaan suurustavat keittoa. Valuta simpukat ja puolita ne (säästä osa kokonaisiksi pinnalle). Lisää ne kerman kanssa keittoon. Viimeistele simpukoilla ja halutessasi tuoreella timjamilla.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Cobb salad

Olen vähän joutunut etsiskelemään inspiraatiota blogin värkkäämiseen. Tuntuu, että olen kokannut ja blogannut suurin piirtein kaiken mikä yhtään kiinnostaa ja mitä ehdin ja mistä tykkään, ja käsitöitä ja askarteluja en tällä hetkellä ehdi juuri tehdä. Oikeasti en tietenkään ole kokannut tai kokeillut kaikkea kivaa ja hyvää, mutta inspiraatiota olen silti joutunut vähän haeskelemaan. Enkä ole mikään näpertelijä, eli en todellakaan ala hioa jonkun marsipaaniruusun terälehtiä kerta toisensa jälkeen.

Sitten postilaatikkoon kopsahti Maku-lehti, jossa teemana on Amerikka. Osui ja upposi, ja herätti paljon muistoja ja makumuistoja. Tapasin kesällä amerikkalaisia ystäviäni tosi monen vuoden takaa ja sen jälkeen he ja monet muut tärkeät ihmiset siellä ovat olleet monesti mielessä. Ja ruoka tietty kanssa;o)

Burgerit, muffinssit, uuniperunat, caesar-salaatti, ribsit ja monet muut mutkattomat herkut on jauhettu täällä jo moneen kertaan, mutta amerikkalainen ruoka on paljon muutakin (ja saatan kyllä palata joihinkin vanhoihin suosikkeihini). Samalla palaan myös blogini aloitusajatuksen äärelle eli kokeilemaan uusia ohjeita ja uusia ruokalajeja.

Eli, vietän marraskuussa All American -kuukautta. Pääasiassa kokkailen Pohjois-Amerikkalaisia juttuja, ehkä vähän käväisen Väli-Amerikassa. Niin no, ehkäpä nuo perjantain quesadillat ovat hyvä avaus tälle setille. Loppukuussa blogi viettää 2-vuotissynttäreitä, joten silloin on luvassa bloggaushistoriani ensimmäiset arpajaiset!

Ja sitten asiaan eli Cobbin salaattiin. Sen alkuperästä on erilaisia versioita, mutta yleisimmän mukaan salaatti on nimetty Hollywoodiin vuonna 1929 ravintolan perustaneen Robert Howard Cobbin mukaan. Ravintoloitsija (tai keittiömestari) kehitti salaatin illan päätteeksi tähteistä, lisäsi siihen vähän paistettua pekonia ja ranskalaista salaatinkastiketta, ja söi sitä yömyöhällä iltapalaksi Hollywood Brown Derby -ravintolassa. 

























Cobbin salaatti
(ohje: Maku)
Annos on aika iso, lehden mukaan 10 hengelle. Meillä noin puoli annosta riitti hyvin koko porukalle.

200 g pekonia
700 g broileria
3 avokadoa
200 g sinihomejuustoa
4 tomaattia
4 keitettyä kananmunaa
1 kpl jäävuorisalaattia

Kastike:
1 dl punaviinietikkaa
4 rkl hunajaa
2 rkl dijon-sinappia
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl suolaa
2 dl mietoa oliiviöljyä

Paista pekoni rapeaksi omassa rasvassaan, kuumassa pannussa. Valuta pekoni talouspaperin päällä. Kuutioi kypsä broilerinliha. Kuori avokadot, poista kivet ja kuutioi tai viipaloi malto. Murenna homejuusto. Halkaise huuhdellut tomaatit, poista halutessasi siemenet ja kuutioi pieneksi. Kuori ja lohko keitetyt munat. Huuhtele salaatti ja revi se kulhoon. 

Yhdistä kastikeainekset toisessa kulhossa, öljyä lukuun ottamatta. Lisää öljy ohuena nauhana ja koko ajan vatkaten, kunnes kastike on sakeaa. Sekoita salaattiin osa kastikkeesta. Nosta salaatti tarjoiluvadille. Asettele muut ainekset riveittäin salaattipedille. Valuta salaatin päälle loput kastikkeesta. Tarjoa salaatti heti.