torstai 28. joulukuuta 2017

Maistuisiko aasialainen?

Tykkään jouluruuista ja syön niitä, noh, aika paljon. Kolme päivää kinkun ja perunalaatikon voimalla menee ihan hienosti. Sitten vielä ehkä kinkkuvoileipä tai pari. Mutta nyt alkaa tehdä mieli jotain aivan muuta.

Pääsin lokakuun lopulla muutaman muun bloggaajan ja ruokatoimittajan kanssa visiittiin Etelä-Esplanadille avattuun Masu Asian Bistroon, ja nyt alkoi todella akuutisti tehdä mieli sinne uudestaan.
Masussa oli tarjolla shabu shabua eli fondueta aasialaisittain. Jokaisen pöydän keskellä oli pieni induktioliesi ja liedellä kattilallinen höyryävää liha- tai kalalientä. Siinä sitten kypsensimme itse oman ruokamme. Tämä sopisi kivasti työporukan virkistyspäivän ohjelmaksi tai vaikka syntymäpäiväjuhlien viettoon.

Masun puikoissa on Hans Välimäki, jonka rento ja mutkaton meininki näkyy ja maistuu. Masulla on sisarravintola Tampereella, se taitaa olla ollut avoinna Helsingin Masua pidempään.

Tarjolla oli myös runsaasti maistiaisia Masun yläkerran Sämin listalta: buneja eli höyrytettyjä sämpylöitä, sushia ja kampasimpukoita. Tosi herkullista, mutkatonta ja mukavaa. Sämissä on tarjolla myös lounasta, joka on kuulemma oikein kiva.


Näin näistä buneista unta. Täytyy kokeilla itsekin, jos vaikka ensi vuonna?! En ole viime aikoina tehnyt kauheasti mitään uuden vuoden lupauksia, enkä varmaan tee nytkään. Tarkoitus on leipoa, kokata ja syödä hyvää ja sopivasti, ilman suorituspaineita. Jotain uutta ja kivaa voisi tosiaan kokeilla, kunhan sopiva inspiraatio iskee.

Iloista uutta vuotta kaikille!

lauantai 23. joulukuuta 2017

Jouluiloa

Kauheasti en ehtinyt jouluasioita täällä höpistä, mutta tulin kuitenkin toivottamaan hyvää joulua. Samalla jaan viime hetken vinkin joulupöydän kattaukseen. Kankaiset servetit on tosi helppo kiepauttaa ruusuiksi! Katso hyvät ohjeet täältä: https://therosemaryhouse.blogspot.fi/2014/02/napkin-folding-rose.html Jos näpertely ei kiinnosta, kattaukseen saa helposti eloa palloista ja muista joulukuusen koristeista. 

Hyvää ja herkullista joulua!


perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulukahvittelu

Joulukahvit, glögit, joululahjavalvojaiset, pikkujoulut... Joulun alla on monta mahdollisuutta tavata ystäviä ja tarjota jotain pientä. Me järjestimme pienenpienen joulukonsertin, jonka päätteeksi kahviteltiin yhdessä soittajien, vanhempien ja opettajan kanssa. Kahvin kanssa tarjolla oli sienisalaattileipäsiä, leipäjuustotähtiä lakkahillon kanssa, porkkanaisia karjalanpiirakoita sekä munavoita ja jälkkäriksi taatelikakkua. Ja olipa tarjolla myös piparipalloja, vaikka niistä ei kuvamateriaalia olekaan. Leipäset täytettiin sienisalaatilla, jossa sienet oli hienonnettu tavallista sileämmäksi.

Leipäjuustotähdet ovat tosi sieviä ja herkullisia. Toki voi tehdä sydämiä tai neliöitä tai mitä vaan, jos on hyvä muotti. Hillo kannattaa pursottaa vaikka mini grip -pussista, tulee nopeammin valmista ja lopputulos on siistimpi.

Ehdoton suosikkini joululeivonnaisten saralla on taatelikakku ja leivon niitä aika paljon. Syön itse, vien töihin, kanssa-asuja vie töihin, syön itse, tarjoan vieraille, ja jos ja kun vaan tulisi jotain myyjäisiä niin veisin sinnekin. Ja syön vielä vähän itse. Lapset syövät myös. Taatelikakku on helppo ja paistoa lukuunottamatta nopea leivonnainen, joka kaiken lisäksi on todella herkullista vegaanisena. Käytän tätä viime vuonna testattua ohjetta, teen taikinan kaksinkertaisena tuommoiseen isoon vuokaan.

Pienissä juhlissa oli pieni kuusi. Se oli oikeastaan aika söpö, vaikka kovin luontevaa paikkaa sille ei meidän kodista löytynytkään. Nappula oli askarellut siihen tähden, johon löytyy ohje täältä monen vuoden takaa.
 


Adventtikynttelikössä paloi kaksi kynttilää, ihan kohta sytytetään jo kolmas. Että tämä joulukuu menee nopeasti. Joskus ähräsin jonkun ihme joulukalenterinkin tänne blogiin, mulla oli varmaan vuorokaudessa enemmän tunteja muutama vuosi sitten...


tiistai 5. joulukuuta 2017

Jäkäläkranssi

Huomenna on hienon hieno päivä. Itsenäisyyden aika on melkoinen menestystarina tarkastelipa sitä miltä kantilta tahansa. Olisi ollut kiva fiilistellä juhlavuoden yhdessä-teeman ympärillä tai kirjoitella kaikenlaista vaikka suomalaisesta ruokaperinteestä. Olin melkoisen innoissani, kun Valtioneuvoston kanslian Suomi 100 -organisaatio kannusti suomalaisia juhlimaan itsenäisyyttä kahvittelemalla. Kahvikupin ääressä on tehty paljon hyvää, on jaettu iloja ja puolitettu suruja.

Aika on kuitenkin nyt vähän tiukilla, koska minua leivotuttaa ja aionpa vähän kokkaillakin huomisen juhlapäivän kunniaksi. Pastanjauhajat ovat onneksi olleet ehtiväisiä ruokaperinteiden suhteen, kannattaa käydä lukemassa.

Ennen leipomisia ja kokkailuja, tai oikeastaan niiden välissä, jaan kuitenkin pienen askarteluvinkin, jos vaikka jollakulla on joutilasta aikaa huomenna tai viikonloppuna. Tein ulko-oveen tällä kertaa kranssin supisuomalaisista raaka-aineista eli varvuista, sammalesta ja jäkälästä. Homma kävi todella ripeästi, olisinko vartin touhunnut itse kranssin kanssa ja sitten toisen vartin siivonnut sotkujani (koska en tarjennut askarrella ulkona).

Aloitin kranssin sitomalla pohjaksi mustikanvarpuja. Otin kaksi nippua pitkiä varpuja ja kiinnitin toisen nipun latvat toisen tyven lähettyville. Sitten otin kolmannen ja kiinnitin sen joukon jatkoksi. Kiinnitin pötkön rinkulaksi ja kieputin ympärille vähän rautalankaa. Tähän runkoon kiinnitin vuorotellen jäkälä-, sammal- ja varpunippuja kietomalla niiden tyveen rautalankaa. En katkaissut lankaa missään vaiheessa ja paikoitellen se tuolta pilkistääkin. Lopputulos on kuitenkin varsin siisti.

Sen verran pitää vielä mainita, että sammalta, jäkälää ja varpuja saa kerätä vain maanomistajan luvalla. Ne onneksi säilyvät aika kivasti ulkona vaikka korissa tai pussissa, minunkin sammalet ja jäkälät ovat peräisin lokakuun lopun syyslomareissulta.

torstai 30. marraskuuta 2017

Prinsessakakku. Eiku futiskakku. Eiku...

Aikataulut ovat syksyn mittaan sallineet vähän enemmän leipomista ja olen ollut kakuista aika innoissani. Aina välillä mietin, että mikä minusta oikeasti on hauskinta leipomisessa. En pääse ikinä mihinkään lopputulokseen. Mutta jotenkin hauskuus liittyy siihen, että saan ideoida, luoda ja keksiä ja sitten kasata. Prosessi on lopulta aika tiivis ja lopputulos konkreettinen.

Yksi syksyn toivekakuista oli prinsessa- ja futiskakun yhdistelmä. Vähän aikaa olin vähän että mitähän... Sitten pienen selailun ja tuumailun päätteeksi värkkäsin kakun, jossa prinsessa pyöri kukkien keskellä, futiskentän reunalla. Prinsessa on muovia, se on pyörinyt jo muutaman muunkin kakun päällä. Futikset sen sijaan olivat syötäviä. Tilasin kakun päälle muovisen pallon ja muoviset nappikset, mutta ne olivat superrumat. Niinpä värittelin pyöreitä, valkoisia karkkeja elintarviketussilla. Tulikin aika kivoja palloja - ja hyviä:)

Kakun täytteenä on yksi omista lemppareistani eli omenasose ja kinuskimousse. Jonain kauniina päivänä mittailen moussen ainekset tarkemmin ja naputtelen sitten ohjeen tänne.


maanantai 6. marraskuuta 2017

Taas messulippuarvonta, nyt tarjolla lippuja Elmaan

ELMA-, Metsä-, Lemmikki- ja Kädentaitomessut kokoavat eläinten, luonnon ja askartelun ystäviä Messukeskukseen ensi viikonloppuna. Minua kiinnostaa erityisesti Kädentaito-tapahtuma, mutta aion varata aikaa myös eläinten ihasteluun. Lisäksi ELMAn ruokatarjonta pitää tutkia huolella.

Visiitistä on tulossa todellinen itsekuriharjoitus: erityisesti lankojen seassa pitää olla tosi tarkkana. Eikä joulukorttitarvikkeitakaan varmaan ihan kassikaupalla tarvita...

Sain jälleen kaksi lippua arvottavaksi, jotka arvon yhdelle seuraajalleni. Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy torstaina klo 21. Tähän alle kommentoimalla saa yhden arvan ja Facebookissa voi saada toisen arvan. Muistathan jättää nimimerkin, jos kommentoit anonyymina.

lauantai 4. marraskuuta 2017

All Hallows' Eve


Halloween on perinne, joka monien muiden muualta tulleiden perinteiden mukaan taitaa jakaa mielipiteitä. Meidän syksyyn mahtuu hyvin yksi vallaton hassuttelujuhla, vaikka ihan joka kerta rahkeet eivät riitä kemujen järjestämiseen. Tänä vuonna lasten vilpitön into tarttui minuunkin.

Järjestimme juhlat pyhäinpäivän aattona, koska haluan pitää halloweenin ja pyhäinpäivän ainakin vähän erillään. Toisaalta, näiden kahden tradition alkuperät ovat varsin lähellä toisiaan. Loka-marraskuun taitteessa taidetaan tavalla tai toisella muistella edesmenneitä läheisiä eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi meksikolaiset viettävät kuolleiden päivää (Dia de Muertos), jolloin perheet kokoontuvat haudoille juhlimaan välillä varsin railakkaissa merkeissä.

Esikoinen selasi huolellisesti muutamaa kirjastosta lainattua Halloweenkirjaa ja suunnitteli koristeita, asuja ja tarjottavia (kielsin painajaisten välttämiseksi Pinterestin ja googlaamisen). Sovimme, että pienten vieraiden ja myös oman väen mielenrauhan säilyttämiseksi järjestämme kurpitsajuhlan, jossa ei ole mitään kauheaa tai inhottavaa: ruuan pitää näyttää ruualta ja kodin kodilta. Pikkusisko vaati samalla, että äiti näyttäisi äidiltä. 

Koristekurpitsat ovat kiva ja kestävä koriste, joita pyörittelen paikasta toiseen pitkin syksyä. Ne sopivat kauniisti myös pyhäinpäivän kattaukseen. Pyhäinpäivään sopii myös neutraali kukkakimppu, jossa ei ainakaan tiettävästi kiipeile hämähäkkejä tai muita eläväisiä. Vähemmän monikäyttöinen koriste olivat olohuoneessa roikkuneet noidanhatut, mutta ne onneksi menevät pieneen tilaan ja säilyvät varmasti hyvänä ensi vuoteen.

Pikkuisen piti tietysti hassutella. En voinut vastustaa kiusausta, vaan kaiversin kurpitsan guacamole-vadin koristeeksi. Menu rakentui muutenkin amerikkalaisten ja etelä-amerikkalaisten makujen ympärille: nachoja, salsaa, guacamolea, quesadilloja ja cobbin salaattia. Jälkiruuaksi tarjolla oli mutakakkua, jäätelöä ja pikkuleipiä.

Juomapöydässä tarjolla oli olutta, punaviiniä sekä lapsille mustaa Hörppy-mehua. Viimeksi mainittu onkin aika mainio keksintö: tarpeeksi mustaa ollakseen lasten mielestä todella hassua. Samalla se ei kuitenkaan värjännyt lasten suita ja naamoja (eikä meikäläisen vaaleahkoa kotia...). Meillä oli kerrankin myös kiva alkudrinkki, mutta siitä ei tullut tallennettua kuvamateriaalia. Sitä tehdään joka tapauksessa toistekin, joten palaan siihen myöhemmin.



Tytöistä alkaa olla ihan todellista iloa erilaisissa järjestelyhommissa. Nappulat taittelivat servetit, koristelivat lapsille juomapullot, askartelivat tikkareista kummituksia ja auttelivat siellä sun täällä muutenkin. Hämähäkinseittiä olisi varmasti levitetty luovasti eri puolille taloa, ellei aika olisi sopivasti loppunut kesken.