sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ovikranssi

Höpöttelin Facebookin suunnalla kransseista ja menin vahingossa lupailemaan jotain ideoita. Oikeasti suosikkejani ovat havupallo (hieman työläs) ja havutähti (helppo ja kiva), mutta turha täällä on aina jauhaa samoja juttuja. Joten nyt värkkäsin jotain aivan muuta. Tai, olen värkkäämässä. Homma ei nimittäin ole ihan valmis vielä.

Bongasin tämän ohjeen jostain jo viime vuoden syksyllä, mutta toteutus jäi odottamaan parempia aikoja. Niitä ei ole vielä tullut, mutta tästä tulee kiva! Ystäväni oli saanut instassa jakamastani kuvasta inspiraation ja askarrellut itselleen tällaisen. Homma oli vaatinut noin seitsemän tuntia, pari lasia hyvää viiniä ja kivan kaverin. Ja mies ja lapset eivät siis olleet silloin kotosalla. Että tämä ei ehkä ole mikään yhden illan juttu.

Tarvikkeet ovat yksinkertaiset: styrox-pohja, vanha kirja, pihdit ja kuumaliimapistooli + liimaa. Leikkaa aluksi kirjan sivuista pyöreitä kiekkoja, voit käyttää esim. pientä lautasta tai kahvikuppia apuna.


Leikkaa sen jälkeen kiekot spiraaleiksi niin, että spiraalin nauha on noin 1 cm levyinen. Ei tartte olla justiinsa täsmälleen samanlevyinen joka paikasta, mutta kunhan sinne päin. Parin spiraalin jälkeen oppii homman. Nopeutin hommaa sillä, että leikkasin 5-10 kiekkoa kerralla ja leikkasin ne myös spiraaleiksi kerralla. Viisi meni kivasti, kymmenen oli jo vähän liikaa.

Spiraalit kieputin ruusuiksi pihtien avulla, ulkoreunasta alkaen. Kun koko setti oli kieputettu, päästin joitakin ruusuja sormien välissä vähän löystymään. Näin sain aikaiseksi hieman eri kokoisia ruusuja.

Ruusun pohjaan tökkäsin vähän liimaa ja käänsin lopuksi spiraalin keskikohdan liiman päälle. Tein ensin kasan ruusuja ja sitten aloin liimata niitä kranssipohjalle.


Ajattelin, että minulla oli jo aika iso kasa. Noh, olihan se, mutta tarvitsen vielä pari kasaa lisää. Jos tämä joskus valmistuu niin liimaan siihen ehkä vielä jotain helmikoristeita ja ihastelen sitä sitten takanreunalla. Ensi vuoden jouluna, ehkä.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Munakoisovuoka

Jaaha. Blogiparka on taas ollut ihan heitteillä, mutta syöty on ja kokattu myös. Arkiruoka kiertää välillä aika pientä kehää ja välillä vielä pienempää. Sitten välillä keksin jotain uutta, innostun, kokkaan, leijun ja putoan maan pinnalle kun pienet makutuomarit torppaavat viritykseni.

Isompi pienistä makutuomareista tutki kaupassa munakoisoa (juu, olin jossain mielenhäiriössä mennyt kauppaan lasten kanssa) ja halusi maistaa sitä. Sitä on kyllä on ollut aiemminkin tarjolla, mutta ostimme silti ja kokkasimme yhdessä. Pienempi makutuomari tuumi, että maistuu vähän sieneltä ja isompi tuumi, että ei maistu ollenkaan. Aikuisille kyllä maistui.





Ohje on Kotilieden verkkosivuilta.

Munakoisovuoka

2 munakoisoa
2 tl suolaa
öljyä
karitsan jauhelihaa
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
800 g tomaattimurskaa
1 tl piparkakkumaustetta
1 rkl ruokosokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl timjamia
100 g pehmeää vuohenjuustoa
(pinnalle juustoraastetta)


Leikkaa munakoisot viipaleiksi. Ripottele leikkuulaudalle suolaa ja lado munakoisoviipaleet laudalle. Ripottele väliin suolaa ja lado toinen kerros viipaleita, ja lisää pinnalle vielä hieman suolaa. Itketä munakoisoja viitisen minuuttia, huuhdo ja kuivaa. Paista munakoisoviipaleita öljyssä pannulla.

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Ruskista sipulisilppu ja jauheliha pannussa, mausta. Valuta tomaattimurskaa hetki tiheässä siivilässä. Lisää joukkoon valutettu tomaattimurska ja vuohenjuusto.

Lado kerros munakoisoviipaleita öljyllä sipaistuun vuokaan. Kaada vuokaan puolet jauhelihaseoksesta ja lado loput munakoisot päälle. Peitä pinta jauhelihaseoksella. Ripottele halutessasi pinnalle juustoraastetta.

Kypsennä munakoisovuokaa 175-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Toinen syyskranssi

Vaahterakranssin raaka-aineet alkavat olla loppu tai ainakin ne ovat todella märkiä. Onneksi kastanjat eivät pahastu pienestä vesisateesta ja onneksi famu ja fafa viitsivät käydä niitä lasten kanssa keräämässä. Ämpärillisen. Jep. Sitten fafa porasi reikiä ämpärilliseen kastanjoita ja jostain oli löytynyt rautalankaa, helmiä ja kärsivällisyyttä.

Välitulema oli joukko erilaisia nauhoja, joita lopulta kieputin uuteen uskoon muovatun henkarin ympärille. Tuli aika kiva, vaikka itse sanonkin.

Ai niin. Semmoinen juttu vielä, että olen ottanut melkoisen harppauksen somessa ja nyt Lämmöllä tehtyä löytyy instasta. Juu, oli korkea aika, tiedän. Tulkaahan seuraamaan. Sisältöä on siellä vielä vähän laihasti, mutta tekniikasta ei jää kiinni: nykyinen luurini on ihan kohtuullinen kamera. Ja instaan tulee vietyä juttuja, joita tänne blogiin asti jaksa veivata.



keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Syyskranssi

Olen tehnyt kransseja vaahteranlehdistä moneen kertaan mutta nyt ryhdyin oikein omaperäiseksi kun en jaksanut kävellä sille värikkäimmälle vaahteralle kylällä ja keräilin oksia ja lehtiä myös muista puskista. Vaahteraa puoltaa kyllä tietty sitkeys ja kestävyys, tämä tosin kävi ilmi vasta matkan varrella. Niin ja vaahterassa ei ole piikkejä.

En ole ollenkaan ahkera ottamaan mitään vaihekuvia, koska yleensä joku on tehnyt sen jo oikein huolellisesti. Linkkasin aiemmasta kranssijutustani toiseen blogiin, jossa oli hyvät teko-ohjeet. Valitettavasti sitä blogia ei enää ole olemassa, joten ohjekin on haihtunut taivaan tuuliin. Pikagooglauskaan ei tuottanut kovin havainnollisia kuvia työvaiheista, joten tuumasta toimeen.


No, kauheasti ei tullut vaihekuvia tälläkään kertaa, koska innoissani napsin erilaisia, värikkäitä oksia ja lehtiä kranssiin ja pikkuapulainen kieputti niiden ympärille rautalankaa. Joka tapauksessa kyseessä on todella simppeli juttu ja tarvikkeetkin ovat aika tuttuja: lehtiä, oksia, rautalankaa (aika ohutta) ja pihdit. Myös hanskat saattavat olla tarpeen, varsinkin jos on kylmä tai oksissa piikkejä.

Minä aloitan kranssin nipusta tukevia vaahteranlehtiä, joku 5-7 kappaletta. Kiepautan niiden tyveen rautalankaa, mutta en katkaise sitä. Sitten lisään edellisen sidoskohdan päälle uuden nipun lehtiä ja kiepautan nipun jälleen kiinni rautalangalla. Ja jatkan näin kunnes mittaa on riittävästi. Sitten nappaan kiinni varovasti niistä alkupään nipuista ja yhdistän pötkön päät toisiinsa. Lopuksi tarvitaan vielä pientä pöyhimistä. Tekniikka on sama kuin varvuista kasatussa kranssissa, siitä löytyy oikein vaihekuviakin.

Pihlajanmarjat tai muut marjat olisivat tosi kauniita, mutta älkää kokeilko. Linnut ovat niistä niin innoissaan, että marjakranssia seuraa portaiden (ja oikein huonolla säkällä seinien ja oven) kuurausoperaatio.


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Valloittava Fiskars ja Slow Food Festival

Pääsin pari viikkoa sitten Länsi-Uudenmaan matkailun kutsumana aivan mainiolle ruska- tai oikeastaan ruokaretkelle. Kohteena oli Slow Food Festival, joka järjestettiin jo kahdeksannen kerran, ja samalla tietysti tapahtuman kotipaikka Fiskars. Lähiruokamarkkinat ovat ruokafriikkien mielestä tietysti hauskinta mitä ajatella saattaa, mutta koko kylä on kiva päiväretkikohde. Ja miksei myös yöretkikohde.


Lähituottajat olivat todella panneet parastaan ja runsaat antimet kävivät kaupaksi melkoisella vauhdilla. Meidän ystävällinen opas oli onneksi huolehtinut meidät ajoissa paikalla. Valikoima oli valtava: kasviksia, hedelmiä, leivonnaisia, lihaa ja lihatuotteita, hilloja ja muita säilykkeitä. Mitä nyt ruokamarkkinoilta voisi kuvitella löytävänsä ja lite till.


Yksi lähiseudun erikoisuus on vuohenmaitoon leivottu korvapuusti. Kuva on ankea, mutta pulla oli hyvää. 


Nälkä ei tainnut kaikkien maistiaisten keskellä ehtiä yllättämään ketään, mutta kotoisan Laundryn lounas oli silti paikallaan. Paikan historia ulottuu yli 150 vuoden taakse ja vuosien kuluessa talossa on toiminut koulu, kirjasto ja puhelinkeskus. Niin ja pesula, kuten nimestäkin voi päätellä. Nykyään kyläläiset ja vieraat kokoontuvat Laundryssa kahvin, ruuan ja juoman äärelle.

Iltapäivällä edessä oli päivän mutkikkain haaste. Petri's Chokolate Room tarjosi meille kaffet ja kakunpalan, mutta viimeksi mainittu piti valita itse. Tuli vähän runsauden pula, niin hieno oli Petrin tiski.









Slow Food Festival on tältä vuodelta ohi, mutta Fiskarsin kylässä riittää ohjelmaa läpi syksyn ja talven. Varsinkin joulunalusaika vaikuttaa melkoisen houkuttelevalta.


Ennen kotimatkaa fiilistelimme vielä syysauringon paisteessa tunnelmallista kylää ja söimme iltapalaa Kuparipajalla. Kuparipajan filosofia perustuu vuodenaikojen ja lähituotteiden hyödyntämiseen. Makua unohtamatta.


lauantai 24. syyskuuta 2016

Paprika+kesäkurpitsa+feta

Vielä on kesää... eikun kesäkurpitsaa jäljellä. Vai onko? Jos on, niin loput kannattaa lykätä uuniin paprikan ja fetajuuston kanssa. Toistan itseäni nyt pahan kerran: kirjoittelin tästä viimeksi reilut kolme vuotta sitten. Värikäs kasvisgratiini on ihana pikkuruoka sellaisenaan (riippuu toki vähän annoskoosta) tai hurmaava lisuke mille tahansa.

Olen blogannut todella laiskasti viime aikoina, mutta nyt vapaan vapaa-ajan määrä näyttäisi pikku hiljaa lisääntyvän. Välillä kyllä tekisi mieli kirjoittaa jostain muustakin, vaikka treenaamisesta, mutta sellaisia juttuja tulisi kyllä aika harvakseltaan.




Kesäkurpitsa-paprikapaistos

1 kesäkurpitsa
2 punaista paprikaa
paketti fetajuustoa
oliiviöljyä
mausteeksi erilaisia yrttejä ja mustaa pippuria myllystä
ripaus suolaa

Pese ja viipaloi kesäkurpitsa ja paprikat. Voitele uunivuoka kevyesti öljyllä. Asettele kesäkurpitsa- ja paprikaviipaleet limittäin vuokaan. Ripauta kasviksille aavistus suolaa. Murustele päälle fetajuusto. Lisää mausteita, erilaiset yrttisekoitukset ovat hyviä, kunhan niissä ei ole suolaa. Lorauta koko komeuden päälle oliiviöljyä. Paista 200 asteessa reilu puolituntia kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Tarjoa grilliruokien kaverina tai vaikka kevyenä lounaana sellaisenaan.

torstai 1. syyskuuta 2016

Rakas vai raskas arki? Kaksi vinkkiä.

Tiesitkö, että nyt on käynnissä jo neljäs hävikkiviikko? Hävikki ja arki liittyvät kiinteästi toisiinsa. Viimeksi mainittua vähän tuunaamalla voidaan vähentää ensin mainittua. Tai ainakin sitkeästi kuvittelen niin. Bonuksena vapaata vapaa-aikaa ja muuta resurssia vapautuu vaikka konmaritukseen, sienestämiseen tai treenaamiseen. Tai mindfullnesiin (eikös se ole vähän sama asia kuin sienestäminen?!). Tai mihin kukin nyt haluaa vapaa-aikansa käyttää.

Ajatus tähän juttuun sai alkunsa eräästä kahvipöytäkeskustelusta, jossa paljastin friikkiyteni: minulla on viiden viikon ruokaexcel. Jep. Sitten aika paljon myöhemmin jaoin instassa yllä olevan kuvan ja muutama kaveri tiedusteli sen johdosta inspiraationi lähteitä.

Koko homman takana on aika usein iskevä pula inspiraatiosta. Ja se, että olen nirso. Syön kyllä kaikkea ja paljon ja mielelläni, mutta en monta kertaa peräkkäin enkä varsinkaan usein. Näin ollen kirjoitin kerran vuosia sitten paperille kaikki ne tavalliset arkiruoat, joita osaan ja haluan tehdä: laatikoita, kastikeruokia, keittoja, salaatteja, patoja, jne. Aluksi katselin tätä lisää kun mietin arkiruokia. Sitten meille syntyi tytär, joka olikin allerginen aika monelle perusraaka-aineelle. Sitten olikin jo melkein pakko lisätä suunnitelmallisuutta ja avasin excelin.



Oikeasti taulukkoni tai kuvassa oleva viikkosuunnitelma ovat suuntaa antavia. Mieleeni tai arkeemme putkahtaa vähän väliä muita suunnitelmia ja menoja. Se on kuitenkin jotenkin vapauttavaa kun ei tarvitse käyttää koko matkaa töistä kotiin sen arpomiseen, että kokkaisinko tänään broileria vai jauhelihaa. Saati että menisin nälkäisenä ja väsyneenä kauppaan tekemään kummallisia ostoksia, jotka ensin piiloutuvat jääkaappiin ja sen jälkeen pahimmassa tapauksessa kertyvät vyötärölleni tai muuksi tympeäksi hävikiksi.

Ruokalistan perusteella teen ostoslistan, josta naputtelen ostokset kotisohvalta ostoskoriin. Tämäkin vähentää heräteostoja, kannustaa tonkimaan kaappeja (koska olen kotona ostoksia tehdessä) ja näin vähentää hävikkiä.

Ideoita suunnitteluun keräilen muutamasta hyvästä keittokirjasta, Maku-lehden ja Kotilieden verkkosivuilta sekä noh - blogistani. Olen tägännyt kaikki arkiruuat omaksi kategoriaksi ja selailen niitä säännöllisesti. Silloin tällöin kokeilen jotain uutta. Valitettavasti tuo arkiruuat-setti on päivittynyt viime aikoina vähän heikosti. Osa uusista kokeiluista ei koskaan päädy blogiin asti.

Niin ne vinkit. Ensimmäinen on siis tietysti tuo suunnittelu. Ja toinen on, että kannattaa olla itselleen armollinen. Valmisruoka voi olla ihan hyvää, take awaysta puhumattakaan.