lauantai 7. tammikuuta 2017

Paahdetut kastanjat

Viime päivien sää ja lähikaupan valikoima palauttivat mieleeni paahdetut kastanjat. Edellisestä kerrasta olikin aikaa. Muistelen, että tykkäsin, mutta juuri muuta en muistanutkaan. Google löysi runsaasti ohjeita valmistamisen varalle, mutta olisin kyllä vielä ilahtunut vähän tarkemmista syömisohjeista. Ja siis muuta kuin että nauti voin kanssa. Juu juu, mutta miten? Katanko pöytään haarukat ja veitset vai lusikat vai mitä?

Veitsi oli hyvä apuväline ja vaahdotettu, sitruunalla maustettu voi hyvä vinkki. Kivaa, helppoa ja vähän spesiaalia iltapalaa, tosin suuriruokaset tarvitsevat ehkä jotain muutakin.



Paahdetut kastanjat (neljälle)

n. 500 g kastanjoita (valitse jo kaupassa sellaisia napakoita, ei onton ja irtonaisen tuntuisia)
rasiallinen karkeaa suolaa

Tarjoiluun:
100 g voita
pari rkl sitruunamehua

Huuhdo kastanjat ja pyyhi ne talouspaperilla. Tee suippoon päähän ristiviillos terävällä veitsellä. Peitä tarjoiluastiaksi sopivan uuninkestävän laakean vuoan pohja karkealla suolalla. Paina kastanjat siihen siten, että suippo pää jää ylöspäin. Paahda kastanjoita uunissa noin 225 asteessa noin 20 minuuttia kastanjoiden koon mukaan. Kypsän kastanjan tunnistaa siitä, että kuori irtoaa helposti ja malto tuntuu puristettaessa pehmeältä. Tikulla kokeilemalla voit myös tarkastaa, ovatko kastanjat pehmeitä sisältä. Tarjoa kastanjat heti paahtamisen jälkeen kuumina. Kastanjat kuoritaan ja syödään sormin esimerkiksi sitruunalla maustetun vaahdotetun voin kanssa.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Taatelikakku

Nyt palaan reilun viikon takaiseen aikomukseeni. Alkaa nimittäin olla aika leipoa taatelikakku, jos meinaa jouluna sellaisella herkutella. Iso suositus: taatelikakku pesee joulutortut ja piparitkin mennen tullen. Sitä paitsi se säilyy hyvin ja kakun voi hyvin kuskata tuliaisiksi.

Muistelen, että en lapsena halunnut edes maistaa taatelikakkua. Jotenkin se tummanpuhuva köntti ei kutsunut luokseen eikä taateli muutenkaan kiinnostanut yhtään. Sittemmin olen päässyt ennakkoluuloistani yli eikä joulua tule ilman taatelikakkua. Jos perinteinen kakkuvuoka tuntuu ankealta, kannattaa tutkia vaikka lähimarketin vuokahyllyjä tai kirjoittaa joulupukille. 

Olen tehnyt melkein aina taatelikakun samalla, hyväksi havaitulla ohjeella, jonka bongasin vuosia sitten Pirkka-taatelien pussista. Nyt halusin koko perheelle sopivaa kakkua, joten otin mallia Jonnalta Suolaa ja hunajaa -blogista. Voin vaihdoin margariiniksi ja piimän soijajugurtiksi. Samalla kakku muuttui myös vegaaneille sopivaksi. Lisäksi säädin vähän mausteita. Niin ja tein kaksinkertaisen annoksen, jotta muillekin kuin minulle riittäisi.

Taatelikakun myötä toivotan teille kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua. Jos taatelikakku vielä kaipaa palanpainiketta, niin suosittelen tutustumaan Spotifyn listaan Sljuva Svenska Jul.


Taatelikakku

noin 8 palaa – noin 1 litran vetoiseen vuokaan (esim. pieni torvivuoka)

100 g margariinia
100 g kuivattuja taateleita
1/2 dl vettä
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
1 1/2 dl soijajugurttia
1 dl vaaleaa siirappia

(lisäksi voiteluun nokare margariinia ja korppujauhoja)

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota vuoka, ellet käytä sellaista vuokaa, josta mikä vaan irtoaa koska vaan. 

Paloittele taatelit muutamaan osaan, laita ne ja vesi kattilaan. Kiehuta sen aikaa, että vesi haihtuu ja taatelit pehmenevät hiukan. Sekoita joukkoon margariini pieninä paloina. Soseuta sauvasekoittimella tai vaikka haarukalla, taatelisoseen ei tarvitse olla ihan sileää.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita taatelisoseen joukkoon. Lisää sen jälkeen jugurtti ja siirappi. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista, jottein taikinaan muodostu sitkoa. Kaada taikina vuokaan, paista alimmalla tasolla noin 45-50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Juustokakku paahdetusta valkosuklaasta

Aikomukseni oli kirjoitella taatelikakusta, mutta kuvat olivat luokattoman huonoja. Eli se siitä. Sen verran kuitenkin muistutan, että tehkää taatelikakkua lähipäivinä ja pysykää sitten erossa siitä ainakin viikko. Ohjetta voi kurkata vaikka täältä. Lupaan palata asiaan vegaanisen taatelikakkuohjeen kanssa, kunhan vähän kuvailen lisää.

No niin. Kaivelin arkistosta tällaisen vanhan virityksen, joka pikkuisen tuunattuna voisi olla aika kiva joulun ajan jälkkäri tai kahvipöydän kohokohta. Ja oikeastaan vadelmat ja pistaasit ovat ainakin väreiltään varsin jouluisia. Toki päälle voisi kipata vaikka jääkarpaloita, piparkakkua, hedelmiä, marenkia, melkeinpä mitä vaan. 

Jos joku kuitenkin päätyy vadelmiin, tähän aikaan vuodesta kannattaa valita kotimaiset pakastevadelmat. Tuontivadelmat (sekä tuoreet että pakastetut) pitää aina keittää ennen tarjoilua. 

Alkuperäinen ohje on peräisin Valiolta, minä tuunasin ohjetta jugurtilla ja lisäsinpä varmuuden vuoksi pari liivatettakin kehiin.





Juustokakku paahdetusta valkosuklaasta

Pohja:
175 g keksejä, esim. piparkakkuja
50 g voita

Täyte:
3 liivatetta
400 g tuorejuustoa
1 dl maustamatonta jugurttia
1 dl tomusokeria
2 dl kuohukermaa
200 g valkosuklaata

Koristelu:
Vadelmia, hedelmiä, pähkinöitä, keksejä, marenkeja, suklaarouhetta tms.

Paahda valkosuklaa. Rouhi valkoinen leivontasuklaa leivinpaperin päälle uunipellille ja paahda suklaata 175-asteisessa uunissa 5 minuuttia. Sekoita paahdetut suklaapalat sauvasekoittimella kerman sekaan. Anna jäähtyä. Joidenkin lähteiden mukaan seoksen pitää antaa seistä seuraavaan päivään.

Sekoita sulatettu voi ja keksimurut. Pinnoita leivinpaperi irtopohjavuoan (ø 22–28 cm) pohjalle ja painele seos vuokaan. Laita jääkaappiin kovettumaan. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa jäähtynyt valkosuklaa-kermaseos vaahdoksi. Vatkaa vain sen verran, että vaahto on napakkaa äläkä yhtään enempää. Notkista tuorejuusto ja sekoita joukkoon tomusokeri, jugurtti sekä vesitilkkaan sulatetut liivatteet. Kääntele lopuksi sekaan valkosuklaa-kermavaahto. Kaada massa kakkuvuokaan ja anna kakun hyytyä mieluiten yön yli.


Sitten loppuun vielä toinenkin varoituksen sana: valkosuklaa-mokoma käyttäytyy välillä huonosti ja juoksettaa kerman. En oikeasti tiedä tarkalleen, miksi minulle käy näin ja esim. Kinuskikissalle ei. Olen kokeillut vatkata liikaa (juoksettuu takuulla), ihan vähän (saattaa juoksettua), vatkata jääkaappikylmänä (juoksettuu silti mutta ei ehkä ihan heti), vatkata vähemmän kylmänä (juoksettuu). Jugurtti saattaa edistää juoksettumista, mutta soosi on juoksettunut välillä jo ennen kuin olen edes ajatellut jugurtin lisäämistä. Että näin.

Tein kakkua nappulan synttäreille ja opin samalla muutamia niksejä juoksettumisen korjaamiseksi. Kilautin tietysti ensin äidille. Äiti ehdotti seoksen varovaista lämmittämistä. Se auttoi, mutta vaan tilapäisesti. Sitten kokeilin jäähdyttämistä ja lisävatkaamista. Ei auttanut. Meni vain hullummaksi. Lopulta kokeilin sauvasekoitinta. Se antoi vähän toivoa, mutta vain hyvin hyvin pienessä mittakaavassa. 

Mutta, sauvasekoittimesta viisastuneena aloin kipata soosia vähän kerrallaan blenderiin ja huristelin seoksen sileäksi muutama desi kerrallaan. Sitten kaadoin seosta vähän kerrallaan keksipohjalle ja laitoin heti jääkaappiin jäähtymään. Siellä liivate teki tehtävänsä ja piti kuin pitikin kakun kasassa. Ja lopputulos oli kyllä tosi herkullinen.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ovikranssi

Höpöttelin Facebookin suunnalla kransseista ja menin vahingossa lupailemaan jotain ideoita. Oikeasti suosikkejani ovat havupallo (hieman työläs) ja havutähti (helppo ja kiva), mutta turha täällä on aina jauhaa samoja juttuja. Joten nyt värkkäsin jotain aivan muuta. Tai, olen värkkäämässä. Homma ei nimittäin ole ihan valmis vielä.

Bongasin tämän ohjeen jostain jo viime vuoden syksyllä, mutta toteutus jäi odottamaan parempia aikoja. Niitä ei ole vielä tullut, mutta tästä tulee kiva! Ystäväni oli saanut instassa jakamastani kuvasta inspiraation ja askarrellut itselleen tällaisen. Homma oli vaatinut noin seitsemän tuntia, pari lasia hyvää viiniä ja kivan kaverin. Ja mies ja lapset eivät siis olleet silloin kotosalla. Että tämä ei ehkä ole mikään yhden illan juttu.

Tarvikkeet ovat yksinkertaiset: styrox-pohja, vanha kirja, pihdit ja kuumaliimapistooli + liimaa. Leikkaa aluksi kirjan sivuista pyöreitä kiekkoja, voit käyttää esim. pientä lautasta tai kahvikuppia apuna.


Leikkaa sen jälkeen kiekot spiraaleiksi niin, että spiraalin nauha on noin 1 cm levyinen. Ei tartte olla justiinsa täsmälleen samanlevyinen joka paikasta, mutta kunhan sinne päin. Parin spiraalin jälkeen oppii homman. Nopeutin hommaa sillä, että leikkasin 5-10 kiekkoa kerralla ja leikkasin ne myös spiraaleiksi kerralla. Viisi meni kivasti, kymmenen oli jo vähän liikaa.

Spiraalit kieputin ruusuiksi pihtien avulla, ulkoreunasta alkaen. Kun koko setti oli kieputettu, päästin joitakin ruusuja sormien välissä vähän löystymään. Näin sain aikaiseksi hieman eri kokoisia ruusuja.

Ruusun pohjaan tökkäsin vähän liimaa ja käänsin lopuksi spiraalin keskikohdan liiman päälle. Tein ensin kasan ruusuja ja sitten aloin liimata niitä kranssipohjalle.


Ajattelin, että minulla oli jo aika iso kasa. Noh, olihan se, mutta tarvitsen vielä pari kasaa lisää. Jos tämä joskus valmistuu niin liimaan siihen ehkä vielä jotain helmikoristeita ja ihastelen sitä sitten takanreunalla. Ensi vuoden jouluna, ehkä.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Munakoisovuoka

Jaaha. Blogiparka on taas ollut ihan heitteillä, mutta syöty on ja kokattu myös. Arkiruoka kiertää välillä aika pientä kehää ja välillä vielä pienempää. Sitten välillä keksin jotain uutta, innostun, kokkaan, leijun ja putoan maan pinnalle kun pienet makutuomarit torppaavat viritykseni.

Isompi pienistä makutuomareista tutki kaupassa munakoisoa (juu, olin jossain mielenhäiriössä mennyt kauppaan lasten kanssa) ja halusi maistaa sitä. Sitä on kyllä on ollut aiemminkin tarjolla, mutta ostimme silti ja kokkasimme yhdessä. Pienempi makutuomari tuumi, että maistuu vähän sieneltä ja isompi tuumi, että ei maistu ollenkaan. Aikuisille kyllä maistui.





Ohje on Kotilieden verkkosivuilta.

Munakoisovuoka

2 munakoisoa
2 tl suolaa
öljyä
karitsan jauhelihaa
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
800 g tomaattimurskaa
1 tl piparkakkumaustetta
1 rkl ruokosokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl timjamia
100 g pehmeää vuohenjuustoa
(pinnalle juustoraastetta)


Leikkaa munakoisot viipaleiksi. Ripottele leikkuulaudalle suolaa ja lado munakoisoviipaleet laudalle. Ripottele väliin suolaa ja lado toinen kerros viipaleita, ja lisää pinnalle vielä hieman suolaa. Itketä munakoisoja viitisen minuuttia, huuhdo ja kuivaa. Paista munakoisoviipaleita öljyssä pannulla.

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Ruskista sipulisilppu ja jauheliha pannussa, mausta. Valuta tomaattimurskaa hetki tiheässä siivilässä. Lisää joukkoon valutettu tomaattimurska ja vuohenjuusto.

Lado kerros munakoisoviipaleita öljyllä sipaistuun vuokaan. Kaada vuokaan puolet jauhelihaseoksesta ja lado loput munakoisot päälle. Peitä pinta jauhelihaseoksella. Ripottele halutessasi pinnalle juustoraastetta.

Kypsennä munakoisovuokaa 175-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Toinen syyskranssi

Vaahterakranssin raaka-aineet alkavat olla loppu tai ainakin ne ovat todella märkiä. Onneksi kastanjat eivät pahastu pienestä vesisateesta ja onneksi famu ja fafa viitsivät käydä niitä lasten kanssa keräämässä. Ämpärillisen. Jep. Sitten fafa porasi reikiä ämpärilliseen kastanjoita ja jostain oli löytynyt rautalankaa, helmiä ja kärsivällisyyttä.

Välitulema oli joukko erilaisia nauhoja, joita lopulta kieputin uuteen uskoon muovatun henkarin ympärille. Tuli aika kiva, vaikka itse sanonkin.

Ai niin. Semmoinen juttu vielä, että olen ottanut melkoisen harppauksen somessa ja nyt Lämmöllä tehtyä löytyy instasta. Juu, oli korkea aika, tiedän. Tulkaahan seuraamaan. Sisältöä on siellä vielä vähän laihasti, mutta tekniikasta ei jää kiinni: nykyinen luurini on ihan kohtuullinen kamera. Ja instaan tulee vietyä juttuja, joita tänne blogiin asti jaksa veivata.



keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Syyskranssi

Olen tehnyt kransseja vaahteranlehdistä moneen kertaan mutta nyt ryhdyin oikein omaperäiseksi kun en jaksanut kävellä sille värikkäimmälle vaahteralle kylällä ja keräilin oksia ja lehtiä myös muista puskista. Vaahteraa puoltaa kyllä tietty sitkeys ja kestävyys, tämä tosin kävi ilmi vasta matkan varrella. Niin ja vaahterassa ei ole piikkejä.

En ole ollenkaan ahkera ottamaan mitään vaihekuvia, koska yleensä joku on tehnyt sen jo oikein huolellisesti. Linkkasin aiemmasta kranssijutustani toiseen blogiin, jossa oli hyvät teko-ohjeet. Valitettavasti sitä blogia ei enää ole olemassa, joten ohjekin on haihtunut taivaan tuuliin. Pikagooglauskaan ei tuottanut kovin havainnollisia kuvia työvaiheista, joten tuumasta toimeen.


No, kauheasti ei tullut vaihekuvia tälläkään kertaa, koska innoissani napsin erilaisia, värikkäitä oksia ja lehtiä kranssiin ja pikkuapulainen kieputti niiden ympärille rautalankaa. Joka tapauksessa kyseessä on todella simppeli juttu ja tarvikkeetkin ovat aika tuttuja: lehtiä, oksia, rautalankaa (aika ohutta) ja pihdit. Myös hanskat saattavat olla tarpeen, varsinkin jos on kylmä tai oksissa piikkejä.

Minä aloitan kranssin nipusta tukevia vaahteranlehtiä, joku 5-7 kappaletta. Kiepautan niiden tyveen rautalankaa, mutta en katkaise sitä. Sitten lisään edellisen sidoskohdan päälle uuden nipun lehtiä ja kiepautan nipun jälleen kiinni rautalangalla. Ja jatkan näin kunnes mittaa on riittävästi. Sitten nappaan kiinni varovasti niistä alkupään nipuista ja yhdistän pötkön päät toisiinsa. Lopuksi tarvitaan vielä pientä pöyhimistä. Tekniikka on sama kuin varvuista kasatussa kranssissa, siitä löytyy oikein vaihekuviakin.

Pihlajanmarjat tai muut marjat olisivat tosi kauniita, mutta älkää kokeilko. Linnut ovat niistä niin innoissaan, että marjakranssia seuraa portaiden (ja oikein huonolla säkällä seinien ja oven) kuurausoperaatio.